Pikkulasten nukkumisesta ja unesta puhutaan paljon. Itsellänikin aihe on jatkuvasti mielenpäällä, kun pidän Pikkujätti Järvenpäässä uniohjauksia vauvojen sekä taaperoiden perheille.
Kuluneena keväänä Yle tarttui kuitenkin uniaiheeseen isompien lasten näkökulmasta. Syntyi artikkeli, johon on haastateltu minua sekä unilääkäri Janne Kanervistoa. Juttu löytyy luettavaksi Ylen sivuilla TÄÄLLÄ. Voit lukea sen myös tästä alta:
Vanhempi, miten teillä nukutaan? Tässä 10 tärkeää faktaa isompien lasten unesta
Syvällisiä keskusteluja keskiyöllä tai viereen kömpivä koululainen. Kuulostaako tutulta? Jos lapsen uniongelmat vaikuttavat koko perheen jaksamiseen, apua kannattaa hakea.
”Heräily on jatkunut kohta kahdeksan vuotta eikä ole loppumassa.”
”Meillä eskarilainen herää joka yö ja tulee vanhempien viereen.”
”Ei heräile, mutta teinien nukkumaanmeno venyy. Kaikki tärkeet jutut tulee mieleen, kun pitäis jo nukkua.”
Muun muassa tällaisia kokemuksia Ylen Melkein kaikki perheestä -podcastin seuraajat jakoivat, kun kysyimme loppuvatko yöheräilyt ja iltahulinat taaperovuosiin. Vanhemmilta tulleita vastauksia on tässä jutussa mukana kursivoituina.
Psykologi Leea Mattila ja unilääkäri Janne Kanervisto kertovat isompien lasten unesta 10 asiaa, joiden oivaltaminen voi helpottaa koko perheen arkea.
1. Et ole yksin
”11-vuotias poika nukkuu vanhempien välissä tai jommankumman vanhemman kanssa.”
”Meillä nyt melkein 5-vuotias on nukkunut elämässään varmasti alle 10 kertaa kokonaisen yön.”
Isompien lasten univaikeudet eivät ole harvinaisia, sanoo psykologi Leea Mattila.
– Voi olla niin onnekas perhe, että lasten unenlahjat ovat hyvät ja elämä sattumoisin tasaista. Toisessa perheessä korostuu se, että tulee vastoinkäymisiä, ja lapset ovat herkkiä reagoimaan unen kautta, hän sanoo ja jatkaa:
– Unihäiriöitä on muillakin kuin vauvoilla ja taaperoilla.
Jotain ilmiön yleisyydestä kertonee, että THL:n 2023 toteuttamassa kouluterveyskyselyssä 8.–9.-luokkalaisista vastaajista 27 prosenttia pojista ja 55 prosenttia tytöistä kertoi olevansa päivittäin väsyneitä ja uupuneita. Arkisin alle 8 tuntia kertoi nukkuvansa pojista 31 prosenttia ja tytöistä 41 prosenttia.
2. Suuri mysteeri: paljonko lapsi tarvitsee unta?
Yksi unipulmien aiheuttaja voi unilääkäri Janne Kanerviston mukaan joskus olla se, että lapsen tai nuoren unen määrä on vähentynyt, mutta unirytmiä yritetään pitää vielä samana kuin aiempina vuosina. Jos lapsen unentarve on vain 10 tuntia yössä, ei hän pysty nukkumaan vuoteessa 12 tuntia.
Unen kokonaismäärä nimittäin vähenee pikkuhiljaa läpi lapsuuden. Viisivuotias nukkuu keskimäärin yli 10 tuntia vuorokaudessa, 10-vuotias hieman alle 10 tuntia. Yläkouluikäisellä unen tarve vähenee 8–10 tuntiin.
Koska olemme yksilöitä, voi tarvittavan unen määrä vaihdella paljonkin.
– Osa pärjää luontaisesti tosi vähäisillä unilla, ja siinä voi olla isoja eroja. Jos lapsi nukkuu hyvin ja kaikin puolin voi hyvin, unimäärä todennäköisesti riittää, Kanervisto sanoo.
Hän muistuttaa, ettei univaje ilmene lapsilla ja nuorilla samalla tavalla kuin aikuisilla. Lapsi ei välttämättä sano olevansa väsynyt tai haukottele pitkin päivää. Hän voi olla levoton ja ärtynyt, ja hänen voi olla vaikea keskittyä. Väsymys voi myös näkyä ylivilkkautena, häseltämisenä ja vaikeutena kontrolloida impulsseja, mistä voi seurata räjähtelyä.
Tarvittavan unen määrää voi olla helpompi arvioida lomalla. Silloin lapsen tai nuoren voi antaa nukkua useampana aamuna sen verran kuin tätä nukuttaa. Tämän jälkeen vanhempi voi säätää arki-iltojen rytmiä niin, että lapsi saa saman määrän unta, vaikka aamuherätys tulee aiemmin.
3. Uni on herkkä häiriintymään
”Meillä on nelosluokkalainen lapsi, joka on alkanut nukkua kokonaisia öitä nyt tän vuoden puolella. Välillä heräilee edelleen. Isoin valvottava tekijä atopia, mutta myös painajaiset, nukahtamisvaikeudet, pimeän pelko, unissakävely… Alkoi jo vuosia sitten olla sellainen tunne, että ihan yksin ollaan tämän asian kanssa.”
Emme ole robotteja, ja siksi on ihan normaalia, että uni häiriintyy välillä eri tavoin.
– Uni on hirveän herkkä mittaroimaan kaikkea sitä, mitä elämässä tapahtuu. Se on herkkä häiriintymään vähän kaikesta, Leea Mattila sanoo.
Isompien lasten unta häiritsevät usein samat asiat kuin aikuisilla: stressi, murheet, päivän tapahtumat tai elämäntilanteessa vaikuttavat asiat.
Uniongelmien syy voi löytyä sairauksista, fyysisistä oireista, ihottumasta, allergiasta tai infektiokierteestä, mutta myös henkisistä kuormitustekijöistä tai mielenterveyden häiriöistä. Siksi Kanervisto neuvoo, että pitkittyviä uniongelmia kannattaa lähteä ratkomaan neuvolan tai kouluterveydenhuollon avulla.
Jos mitään lääketieteellistä syytä ei löydy, alkaa hyvän unen rakentaminen säännöllisestä päivärytmistä ja rauhoittavista iltarutiineista.
– Jos vuorokausirytmissä on isoa heittelyä, eivät aivotkaan tiedä, milloin pitäisi olla unessa ja milloin hereillä, Kanervisto sanoo.
Pienemmillä lapsilla rytmi on usein luonnostaan melko säännöllinen. Vanhempien tehtävä on pitää yllä isompienkin lasten säännönmukaista rytmiä. Helppoa se ei teini-ikäisten kanssa aina ole, Kanervisto myöntää.
4. Toisten uni reagoi herkemmin kuin toisten
”Perhepeti 10-vuotiaaksi asti. Viimeiset kaksi vuotta kaikki perheenjäsenet eri huoneissa, jotta joku riittävän lähellä.”
Joidenkin lasten uni häiriintyy toisia helpommin. Temperamentin ja hermoston toiminnan erot vaikuttavat siihen, kuinka illat ja yöt sujuvat.
– Toisilla hermosto ylivirittyy äärimmäisen helposti pienistäkin ärsykkeistä, Mattila kuvailee.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toisten uni on herkkä valon määrälle, toisia valo ei häiritse ollenkaan. Toiset ovat herkempiä rutiineista poikkeamisille, toisia eivät nekään hetkauta.
Sitten eroja on ihan vain kyvyssä nukkua ja pysyä unessa. Usein tällaisen lapsen tai nuoren suvusta löytyy myös muita herkkäunisia. Ja joidenkin on vain hankalampaa antautua väsymykselle.
– Osa on leiskuvampia persoonia, ja heidän on vaikeampi rauhoittua ja asettua aloilleen, Kanervisto sanoo.
5. Voi olla, että teiniä ei vain väsytä
”Just kun ajattelee, että lasten kanssa alkaa olla kiva vaihe ja saat aamuisin nukkua rauhassa jo pidempään, niin sitten tuleekin murrosikä ja nuori haluaa keskustella keskiyöllä Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä, Hitleristä, salaliittoteorioista, kuinka paljon enemmän proteiinia salillakävijä tarvitsee ja kaikesta, mikä tuntuu olleen hautautuneena kaikki ne ajat, kun hän on ollut sulkeutuneena teiniluolassaan… ja itse haluaisi vain NUKKUA.”
Murrosiässä unirytmi luontaisesti muuttuu myöhemmäksi. Teiniä, joka aiemmin nukahti puoli kymmeneltä, ei todennäköisesti enää nukutakaan samaan aikaan. Uni saattaa tulla vasta keskiyöllä.
– On tärkeä keskustella perheen rajoista niin, että toiset saisivat unta vaikka yksi valvoo, Mattila sanoo.
Valitettavasti yhteiskunta ei toimi teinin sisäisen kellon mukaan, vaan kouluun ja töihin täytyy yleensä herätä aikaisin aamulla. Superväsyneen teinin kannattaisi siksi yrittää välttää pitkiä aamu-unia ja myöhäisiä päiväunia, että unipainetta kertyisi riittävästi illaksi.
– Jos ei kerta kaikkiaan ehdi nukkumaan arkena riittävästi, voi olla järkevää nukkua joskus päiväunet tai viikonloppuna hieman pidempään, Kanervisto kuitenkin muistuttaa.
6. Mitä tehdä, kun uni ei meinaa millään tulla
”Seitsemänvuotias ei nykyään suostu nukahtamaan iltaisin ja joka ilta saa taistella, että saisi tarpeeksi unta.”
Uniongelmista kärsivät perheet ovat varmasti kuulleet perusneuvot: tarpeeksi liikettä ja ulkoilua, säännölliset ruokailut, tutut rauhoittavat iltarutiinit hämärässä, ei mitään liian aktivoivaa puuhaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Joskus apu löytyy näitä asioita muuttamalla, aina ei. Iltainen ralli saattaa jatkua, vaikka olisikin noudattanut vinkkejä.
– Meidän kasvatuskulttuurissamme haluttaisiin itsenäistää lapsia hirveän aikaisin. Iltavillillä lapsi saattaa näyttää, että mä en pysty vielä itse, tarvitsen apua, Mattila sanoo.
Tällaisissa tilanteissa lahjomisen tai painostamisen sijaan vanhemman kannattaa Mattilan mukaan ottaa muutama askel taaksepäin. Ehkä lapsi ei pysty vielä itse hoitamaan hampaiden pesua tai yövaatteiden pukemista, vaan tarvitsee aikuista patistelemaan ja ohjeistamaan.
Teinin yökukkumista taas voivat lisätä esimerkiksi energiajuomat ja älylaitteet.
Suurten tunteiden tai aktivoivien pelien kieltäminen ilta-aikaan on helpommin sanottu kuin tehty, toteavat molemmat asiantuntijat. He kannustavat silti käymään keskusteluja teinin kanssa ja näyttämään omalla esimerkillä, kuinka unesta huolehditaan.
Kännykkäparkki, johon puhelimet laitetaan yöksi, on yksi ratkaisu.
– On tehty jopa tutkimuksia, että lapset nukkuvat paremmin, kun kännykkä on huoneen ulkopuolella. Eli jos puhelin on samassa huoneessa, se häiritsee unta, vaikkei sitä edes käyttäisi, Kanervisto sanoo.
7. Myös alakouluikäisellä voi olla eroahdistusta
Eroahdistus liitetään usein pikkulasten kehitysvaiheeksi, mutta Mattilan mukaan 8–12-vuotiaatkin saattavat oirehtia eroahdistusta yllättävänkin rajusti.
– Uni on lapsille aina psyykkisesti erotilanne. Silloin pitää uskaltaa olla omassa varassa ilman toisia, Mattila sanoo.
Tätä eron tunnetta voi vaikeuttaa se, jos perheessä on ollut menettämisen pelkoa, sairastamista tai sairaalassa oloa tai lähiomainen on jopa kuollut.
– Isommalla lapsella tämä ei välttämättä näy kuin iltaisena vaikeutena nukahtaa, Mattila sanoo.
8. Miten yöllistä ahdistusta voi lievittää?
”Eskari-ikäinen edelleen tulee äidin ja isän väliin 3–4 kertaa viikossa keskellä yötä.”
”5-vuotias lapsi tulee joka yö vanhempien sänkyyn ja mies siirtyy patjalle.”
Painajaisunet, yöheräilyt, kauhukohtaukset ja puhuminen tai käveleminen unissaan ovat lapsille melko yleisiä. Ratkaisevaa on kesto: jos lapsi tai nuori näkee jatkuvasti yöstä toiseen painajaisia, on se oire jostain.
Eri ikäisiä voi auttaa heräilyn kanssa eri tavoin. Isommalle lapselle voi opettaa ahdistuksenhallinnan keinoja. Mindfulness-harjoitukset, hengitysrytmi, kehon rentouttaminen, musiikin tai vaikka erilaisten äänimaisemien kuunteleminen voivat auttaa rauhoittumaan ja saamaan uudelleen unesta kiinni.
– Pienempien lasten kohdalla täytyy miettiä, millaisia kompromisseja tehdään läheisyyden tarjoamisessa. Saako lapsi tulla vanhempien väliin, onko se meidän perheen juttu vai laitetaanko patja lattialle, Mattila sanoo.
9. Lataa lapsen rakkausakku päivällä
Kun ympäristö iltaisin rauhoittuu, alkaa mieleen nousta asioita, jotka pysyvät poissa päivän hälyssä. Tarve vuorovaikutukseen ja läheisyyteen saattaa näyttäytyä vanhemmasta rasittavina pyyntöinä nukkumaan mentäessä. Joskus se rakkausakku pitää ladata, Mattila toteaa.
– Miten päivän aikaan ehdittäisiin halailemaan ja sylittelemään, silittelemään ja rapsuttelemaan niin, että rakkausakku täyttyy, eikä läheisyyden tarve tule iltamyöhällä, hän pohtii.
Kanervisto vinkkaa, että iltarutiineihin voi ottaa mukaan niin sanotun mitä kuuluu -hetken, jolloin lapsi tai teini pääsee kertomaan ja purkamaan päivän tapahtumia. Silloin eivät esimerkiksi vastoinkäymiset väistämättä jää pyörimään päässä valojen sammuttua.
10. Muista! Omaa unta saa priorisoida
”Kun oltiin viety 5-vuotias lapsi kuusi viikkoa omaan sänkyyn 5–7 kertaa joka yö, ei enää jaksettu jatkaa unikoulua. HORROR.”
”Meillä on 6-vuotias, joka tähän mennessä on saanut paniikinomaisia kohtauksia, jos herää yksin. Tähän ei ole auttanut mikään. Nyt vihdoin hän aloittaa yön omassa sängyssä ja herätessään klo 23-04 tuleen vanhempien viereen. Olen käytännössä kuusi vuotta ollut aivosumussa. Nyt helpottaa vaikka vieläkään ei ole täydellistä.”
Jos lapsi valvoo todella myöhään tai heräilee paljon, Mattilan mukaan vanhempi ajautuu helposti palvelemaan lapsen unta. Jos tilanne jatkuu pitkään, voi siitä helposti syntyä noidankehä, joka uuvuttaa koko perhettä.
Uniasioista kannattaa puhua muiden vanhempien kanssa ja hakea apua herkästi.
– Vanha lentokonevertaus toimii tässäkin: happinaamari ensin itselle. Vanhemman pitää olla toimintakykyinen, että hän jaksaa kannatella lapsen univaikeutta. On reilua ja tärkeää, että vanhempi saa huolehdittua omasta unentarpeestaan, Mattila sanoo.
Kanervisto huomauttaa, että usein lapsi tuntuu itse jaksavan vähäunisia öitä vanhempaa paremmin.
– Mitä enemmän tulee ikää, sitä huonommin valvomista jaksaa. Oma hyvinvointi pitää priorisoida, ja jatkaa avun hakemista, jos tilanne ei helpota.
Ammattiavun lisäksi ensiapua univajeeseen kannattaa hakea esimerkiksi yövuorojen vuorottelusta vanhempien tai muun tukiverkon kesken, päiväunista tai hoitoavusta
– Kaikki keinot käyttöön, Kanervisto kehottaa.
