Muistele omaa äitiäsi, kun olit ihan pieni. Mistä pidit hänessä erityisesti? Millä tavoin haluaisit itse olla samanlainen äitinä? Entä millä tavoin erilainen? Näiden kysymysten herättämät ajatukset ja tunteet ovat sellaisia, joita toivoisi jokaisen äidin voivan hyväksyä osana omaa elämäntarinaansa, olipa oma varhainen hoivatuksi tulemisen kokemus millainen tahansa. Tärkeää olisi voida muistaa edes jotain hyvää, ja kyetä antamaan omalle äidille anteeksi mahdolliset puutteet. Käsittelemättömät ristiriidat tai kokonaan puuttuvat muistot lapsuudesta ovat riski omalle vanhemmuudelle. Sen sijaan läpikäydyt ja omaan elämäntarinaan integroidut kokemukset voivat vahvistaa ja tuoda voimavaroja.
Äitiys on ensimmäisen raskauden ja synnytyksen jälkeen eräänlainen psyykkinen mielentila, josta ei ole paluuta. Elämä ja identiteetti saa uuden suunnan. Kerran äiti, aina äiti.
Äitiys lienee naiselle hetkittäin yksi elämän tyydyttävimmistä kokemuksista. Katsokaa vaikka Gustav Klimtin kaunista maalausta “The three ages of woman”. Mikä yhteys äidillä ja vauvalla! Myyttisen onnen ohella äitiys on kuitenkin myös jatkuvaa vastuun kantamista, huolta, epäonnistumista, ristiriitaisia tunteita ja väsyneitä huokauksia. Sitoutumista.
Äitiyttä voi kokea myös sijais- tai adoptioäitinä. Kiintymys syttyy ja vahvistuu arkisen jatkuvuuden, hoivan, huolenpidon ja vuorovaikutuksen myötä. Tämäkin asia kääntyy myös toiseen suuntaan. Joskus äiti voi helposti rakastaa lastaan, mutta olla kykenemätön huolehtimaan hänestä.
Poimin Harry Potterista äidin merkitystä ja turvallista kiintymyssuhdetta kuvaavan otteen, jonka myötä toivotan kaikille äideille paljon onnea ja rakkaudentäyteistä Äitienpäivää!
