Toimittaja Laura Kaapro haastatteli minua Meidän Perhe-lehden numerossa 2/2023 ilmestyneeseen juttuun, joka käsitteli kritiikkiin suhtautumista. Helsingin Sanomat julkaisi tuon artikkelin 20.2.23 sähköisenä TÄÄLLÄ. Olen ilahtunut artikkeliin tulleista kommenteista, joissa tuodaan esiin, että kritiikki saattaa olla myös aiheetonta tai törkeällä tavalla esiintuotua, jolloin loukkaantuminen on tietysti luonnollista. Sen herättämä ärtymyksen tunne auttaa pitämään puoliaan ja on siten psyykkistä hyvinvointia ylläpitävä. Aina kritiikistä loukkaantumisessa ei siis ole kyse häpeästä tai herkkähipiäisyydestä. Tämä olisi ansainnut artikkelissa selkeämmin omat rivinsä, mutta korostetaan asiaa nyt sitten tässä näin jälkijättöisesti!
Artikkeli luettavissa tässä alla.
TYÖKAVERI VÄLTTELEE projektin aloittamista, ja lopulta kollegat joutuvat paikkailijoiksi. Kun tilannetta puidaan konttorilla, työkaveri suhtautuu kritiikkiin puolustellen. Tuttu tilanne monelle.
Osalle ihmisistä kritiikin sietäminen vaikuttaa erityisen hankalalta silloinkin, kun itsereflektioon on selvästi aihetta. Ovatko jotkut vain luonnostaan herkkänahkaisempia kuin toiset?
Jos ihmisen on ollut lapsesta asti vaikea kestää kritiikkiä, voi perimmäisenä syynä olla häpeä, sanoo psykologi Leea Mattila.
Häpeä voi näyttäytyä kahdella tavalla. Ihminen saattaa suhtautua palautteeseen joko vältellen ja piilotellen – tai sitten korostetun uhmakkaasti.
Varsinkin vastahyökkäykseen ryhtyvän käytöksestä on vaikea tunnistaa häpeän tunnetta. Päinvastoin, ihminen vaikuttaa häpeämättömältä.
Uhmakaskin voi olla häpeän vallassa, mutta koettaa peittää sitä näennäisellä piittaamattomuudella tai vaikka raivoamalla, Mattila kertoo.
Häpeissään ihminen yleensä kokee itsensä osaamattomaksi, arvottomaksi ja naurettavaksi.
HÄPEÄN KOKEMUS saattaa juontaa juurensa varhaiseen vuorovaikutukseen.
Lapselle läheiset aikuiset eivät välttämättä ole osanneet huomioida ja tunnistaa niin sanotun herkän temperamentin piirteitä.
Ihminen, jolla on herkkä temperamentti, reagoi ärsykkeisiin voimakkaasti. Hän saattaa kokea äkäisen vuorovaikutuksen liian rajuksi ja säikähtää sitä.
Säikähtäneenä on vaikea reflektoida omaa käytöstä ja pohtia, mitä korjattavaa siinä voisi olla. Varsinkaan pienellä lapsella tällaisia taitoja vielä ole. Siksi tunnekokemus kallistuu niin sanotun terveen syyllisyyden sijaan häpeän puolelle.
Herkän temperamentin vastakohta on joustava tai sopeutuva temperamentti.
”Sellainen ihminen ei ole välttämättä moksiskaan, vaikka käytettäisiin vähän kovempaa äänensävyä”, Mattila kuvailee.
Suurimmalla osalla ihmisistä temperamenttipiirteet asettuvat kuitenkin johonkin ärtyvän ja sopeutumiskykyisen välimaastoon.
HÄPEÄN TUNTEEN SYTTYMINEN kritiikin hetkellä on Mattilan mukaan yleistä, varsinkin jos ihmisellä on kiintymyssuhdetraumoja tai hän on kokenut lapsuudessaan paljon menetyksiä, hylkäämisiä tai laiminlyöntejä.
”Yleisintä on kuitenkin hiljainen vähälle huomiolle jättäminen, josta ihminen on lapsena sisäistänyt, ettei ole kovin arvokas tai erityisen tärkeä”, Mattila kuvailee.
”Sitten kun joku antaa hyvässäkin tarkoituksessa rakentavaa palautetta, ihminen kokee palautteen kriittisempänä kuin mitä se onkaan.”
Joskus häpeän taustalla voi olla myös päinvastainen kokemus. Jos vanhemmat ovat leijuneet helikopterin tavoin lapsen yllä huitoen pois hankalat tilanteet, lapsi ei ole päässyt harjoittelemaan pettymysten käsittelemistä – eikä näin ollen myöskään kritiikin sietämistä.
Myös vastoinkäymiset ovat lapselle tärkeitä, koska ikävien tunteiden työstäminen rakentaa resilienssiä, eli kokemusta, että vaikeuksista selviää, Mattila muistuttaa.
”Helikopterivanhempaa ei ole tarjolla läpi elämän, mutta harmeja joutuu kuitenkin kohtaamaan jatkuvasti.”
LAPSUUTEEN ei voi jälkikäteen vaikuttaa, mutta omaa nahkaa on mahdollista oppia paksuntamaan aikuisenakin.
On hyvä lähtökohta, jos on itse tunnistanut olevansa herkkä kritiikille nimenomaan häpeän vuoksi. Häpeästä irti pyristeleminen voi kuitenkin olla hidasta ja hankalaa.
”Ihminen voi käydä häpeän takia terapiassa vuosikausia ja silti todeta, että aihe on edelleen vaikea. Kaikki armollisuus itseä kohtaan kannattaa laittaa peliin!”
Häpeä on syvällä oleva, kipeä tunne. Sen purkaminen vaatii itsetutkiskelua, aikaa ja epämukavuuden sietämistä. Siksi moni lykkää sitä, Mattila sanoo.
”Aluksi voi miettiä, miten minua on elämäni aikana kohdeltu. Se voi auttaa ymmärtämään, miksi reagoin näin, miksi olen herkkä häpeälle.”
ON MYÖS joukko käytännön vinkkejä, joista voi olla apua silloin, kun joutuu kritiikin kohteeksi ja tekisi mieli puolustautua tai vetäytyä.
Aluksi voi pyrkiä rauhoittamaan kehoa, Mattila neuvoo. Usein keho nimittäin reagoi voimakkaaseen tunteeseen; syke saattaa nousta ja hengitys salpautua.
”Voi kokeilla vaikkapa kämmenten puristamista nyrkkiin ja auki, käsien pesemistä kylmällä vedellä, oman ihon silittelyä tai hengittelyä syvään”, Mattila neuvoo.
Kun keho alkaa rauhoittua, voi kysyä klassisen kysymyksen: miltä tämä minusta tuntuu? Psykologi neuvoo nimeämään tunteet ja ajatukset. Koenko häpeää, tuskaa, kiukkua, ahdistusta?
”Tunnesäätely lähtee sanoittamisesta. Sen jälkeen tunteen voi elää läpi.”
Ääntä, jonka tunne herättää, on hyvä kuunnella. Nouseeko pintaan sättivä sävy ”taas mä mokasin” tai depressiivinen viesti ”en ikinä kelpaa kenellekään”?
”Siltä pohjalta voi miettiä, tarkoittiko tilanne tosiaankin ainaista epäonnistumista, vai voisiko itsestään ajatella lempeämmin”, Mattila kysyy.
Myös hyväntahtoisista läheisistä ja keskusteluavusta on usein suurta apua, Mattila sanoo.
Kun häpeää jakaa ihmisen kanssa, joka hyväksyy eikä hylkää, voivat kritiikin kokemukset muuttua ajan kanssa siedettävämmiksi. Silloin saattaa oivaltaa, että usein palautteessa piilee myös kehittymisen mahdollisuuksia.
Kolme merkkiä siitä, että olet herkkä kritiikille
- Huomaat murehtivasi mahdollisia moitteita jo ennen kuin olet saanut työ- tai kouluprojektin valmiiksi. Jos kirvelevää palautetta sitten tuleekin, se jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.
- Sinua kiukuttaa, kun saat kritiikkiä. Koet herkästi, että vika on enemmän muissa. Kyse voi olla häpeäraivosta, jossa vihan tunne nousee puolustamaan omaa pelkoa huonommuudesta.
- Pienikin arvostelu tuntuu sinusta epäreilulta. Sinusta tuntuu, että sinua kritisoidaan, vaikka teet enemmän kuin muut. Läheisesi ovat ehkä joskus vihjanneet, että sinulla on taipumus uhriutua kritiikin hetkellä.
