Olin otettu kunniasta, kun kollegani ja ystäväni Satu Kallio pyysi minua kirjoittamaan kirja-arvion Psykologi-lehteen esikoisteoksestaan Lämmöllä, vihalla, raivolla, kaiholla- rakkauden haavoja. Tekisin sen ilomielin!
Kirja kertoo ammattiauttajien avioeroista pitkistä parisuhteista. Mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa minua henkilökohtaisestikin avioeron kokemusasiantuntijana sekä ammattiauttajana.
Tällaisen arvion kirjasta sitten kirjoitin (julkaistu Psykologi-lehden numerossa 4/2018):
Psykologi, Theraplay- ja DDP-terapeutti Satu Kallion esikoisteos Lämmöllä, vihalla, raivolla, kaiholla – rakkauden haavoja (2016), on huikea lukukokemus: rehellinen ja monipuolinen sukellus ammattiauttajien avioeroihin pitkistä parisuhteista.
Kiintymyssuhteet koskettavat meitä kaikkia. Jokaisella on suhde omiin vanhempiin, mutta myös ystäviin, puolisoon ja lapsiin. Psykologina ja terapeuttina toimimisen ytimessä on myöskin olennaista asiakkaan kanssa luotu hyvä allianssi, jossa kiintymyssuhteen elementit toistuvat.
Kirja alkaa erikoispsykologi Pirjo Tuovilan esipuheella, jota seuraa Kallion omia teoreettisia ja käytännön mietteitä parisuhteista sekä kirjan syntyprosessin kuvaus. Kirjan nimi kuvastaa sen sisältöä upealla tavalla. Suhteisiin ja eroihin sisältyy tunteiden koko skaala. Haavoilta ei voi erotessa välttyä – edes silloin kun ero on ollut toivottu ja yhteinen päätös.
Kirjassa on kymmenen ammattiauttajan haastattelut, jotka kirjailija on litteroinut ja kirjoittanut minä-muotoisiksi tarinoiksi. Haastateltavat ovat ihailtavalla tavalla antaneet itsestään. Kiitos heille! Henkilöt ja heidän kohtalonsa ovat käsittämättömän rajuja ja ravistelevia. Ajoittain joutuu muistuttamaan itselleen, että nämä ovat tositarinoita, eivätkä fiktiota. Ihmiselämän totuus on jälleen kerran tarua ihmeellisempää.
Kallio on onnistunut luomaan teokseen kiehtovan ja vavisuttavan intensiivisen tunnelman.
Haastateltavien itsereflektio on monipuolista ja antoisaa. Kertomuksissa korostuu etenkin sen pohtiminen, mikä on ajanut parit eroon. Läpileikkauksena toistuu aina jonkinlainen etääntyminen ja sen ennusmerkit: tunneyhteyden rapautuminen ja korjaamisen epäonnistuminen. Jokaisessa tarinassa on yhteneväisyyksiä, vaikka ne ovatkin hyvin yksilöllisiä – kuten elämä meidän jokaisen kohdalla on.
Lasten reagointi nousee esiin ja lapsinäkökulmaa käsitellään kaikissa tarinoissa. Lukija asettuu vuoroin vanhemman, vuoroin lapsen positioon.
Kallion teos on myös taidenautinto, koska se on kuvitettu upeilla värikuvilla suomalaisten taiteilijoiden teoksista, joiden symboliikassa on löydettävissä yhteyttä tai eroa.
Kirjan sanoma on se, että ammattiauttajana ei ole suojassa elämän kolhuilta – eikä rakkauden haavoilta. Olemme tavallisia ihmisiä. Olen itsekin eronnut lähemmäs 20 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja kokenut sen myötä häpeää ja kolauksen ammatillisessa identiteetissäni. Sen käsittely on ollut tärkeää, koska kyynisyydelle antautuminen sulkee pois paitsi pettymyksiä, myös elämän vitaliteettia. Rakkaus on niin hieno tunne, että sitä kannattaa uskaltaa tavoitella. Emotionaalinen ja fyysinen läheisyys on useimmille mielekkään elämän peruskriteeri.
Ero voi olla raadollisen dramaattinen tai hiljainen ja omalla painollaan etenevä. Silti se jättää jokaiseen jälkensä. Suosittelen kirjaa etenkin eronneille ammattiauttajille. Kirja tarjoaa vertaistukea ja mahdollisuuksia peilata omia kokemuksia kollegoiden vastaaviin. Kirjaa voi kuitenkin lämpimästi yhtälailla suositella ihan kaikille tavallisille ja inhimillisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ihmissuhteista.
