Minä aikuisten ja nuorten integratiivisena psykoterapeuttina
Olen taustaltani lastenpsykologi. Urani alussa työskentelin yli kymmenen vuotta lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidossa, jolloin aloin kouluttautua ja perehtyä laajalti vuorovaikutukseen sekä lapsi-vanhempisuhteen hoitamiseen. Ajattelin pitkään, että minusta tulisi lopulta lastenpsykoterapeutti. Haaveet kuitenkin muovautuivat. Lopulta aikuisten psykoterapiatyö veti minua puoleensa tuntuen olennaiselta, juuri oikealta palaselta työnkuvaani täydentämään.
Olen saanut integratiivisen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapiakoulutuksen Helsingin yliopistossa. Psykoterapeuttina olen mielestäni ennen kaikkea turvallinen. Olen lämmin, ystävällinen, rehellinen ja hyväksyvä. Havainnoin herkkäviritteisesti ja osallistun yhteiseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen aktiivisesti. Asiakaslähtöisyys, joustavuus ja hyvän yhteistyösuhteen luominen ovat työskentelyni periaatteita.
Pitkä työkokemukseni psykologina on tuonut perspektiiviä moneen asiaan, enkä koskaan ole ollut vain yhden aatteen tai teorian ihminen. Sen vuoksi moniteoreettinen integratiivinen viitekehys on tuntunut itselleni omimmalta. Myötäilen paljolti tunnekeskeisyyttä (EFT; Emotion Focused Therapy) sekä modernin, relationaalisen psykoanalyysin vuorovaikutuksellisia ajatuksia. Rakkaita käyttöteorioitani ovat myös kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteoria.
Vanhempainohjaukset
Lapsen tai nuoren omaan psykoterapiaan yhdistetään yleensä aina omia erillisiä käyntejä myös vanhemmille. Kelan tukemaan nuoren psykoterapiaan voi ja kannattaa hakea kela-korvauksia myös vanhempien käyntejä varten. Tällöin niiden tarpeesta täytyy kuitenkin olla perustelu lääkärin B-lausunnossa ja Kelan kuntoutuspsykoterapian hakemuslomakkeesta tulee täyttää kohta 10.
Vanhempainohjauskäynnit voivat toteutua samalla psykoterapeutilla joka hoitaa nuorta, tai eri psykoterapeutilla. Käyntien tavoitteena on keskustelun turvin tukea vanhempien jaksamista kuormittavassa ja huolestuttavassa tilanteessa ja lisätä ymmärrystä ja keinoja lapsi-vanhempisuhteen ja vuorovaikutuksen hoitamiseen.
Tarjoan vanhempainohjauksia erittäin mielelläni. Olen Kelan hyväksymä palveluntuottaja. Ota yhteyttä ja kysy!
Miten: käytännön info
Teen psykoterapiaa etäkäynnein kaikkialle Suomeen ja ulkomaille. Vastaanottotilani sijaitsee Helsingissä ja on erittäin saavutettava, hyvien julkisten kulkuyhteyksien reitillä. Parkkipaikkojakin löytyy lähistöllä ja pysäköinti on ilmaista ensimmäisen tunnin ajan. Olet lämpimästi tervetullut paikanpäälle erittäin rauhalliseen tilaani niin toivoessasi!
Tarjoan sekä lyhytpsykoterapioita (10-20 käyntiä) että pitkiä hoitoja. Olen Kelan hyväksymä kuntoutuspsykoterapioiden palveluntuottaja. Voit hakeutua psykoterapiaan myös vakuutuksen maksusitoumuksella tai itse maksaen.
Minulta saa myös vanhempainohjauksia; tuen psykoterapiassa käyvien nuorten vanhempia omilla käynneillään. Näiden osalta vanhempi voi olla oikeutettu kela-korvauksiin, jos nuorella on oma kuntoutuspsykoterapia meneillään.
Taksani on Kelan pitkissä yksilöpsykoterapioissa 120 euroa/käynti, yksittäisissä käynneissä ja lyhytpsykoterapioissa 125 euroa/käynti.
Lakisääteiset kirjaukset teen ns. manuaalisesti, eli ne eivät mene Kantaan.
Voit kysyä ajankohtaista paikkatilannettani sähköpostitse: leea@mindlink.fi
Mitä integratiivinen psykoterapia on?
Integratiivisuus tarkoittaa, että olen saanut koulutuksen työskennellä monesta eri teoreettisesta perinteestä käsin. Yhdistelen psykoterapeuttina eri tutkimusnäyttöön perustuvia psykoterapiasuuntauksia (kognitiivista, psykodynaamista, kognitiivis-analyyttista, traumaterapeuttista ja psykofyysistä) asiakaslähtöisesti. Pyrkimyksenäni on rakentaa jokaiselle potilaalle juuri hänen ainutkertaisiin tarpeisiinsa sopiva ja hoidon mittaan mukautuva psykoterapiaprosessi.
Integratiivinen psykoterapia nojaa ehkä muita koulukuntia enemmän terapiasuhteen vuorovaikutuksen tarkasteluun ja tutkimiseen. Suhdeasetelmista puhutaan ja neuvotellaan yhdessä, sekä pyritään ymmärtämään mahdollisia väärinymmärryksiä ja katkoksia.
Voit lukea integratiivisuudesta lisää Integratiivisen psykoterapiayhdistyksen sivuilla TÄÄLLÄ.
Mikä psykoterapiassa auttaa?
Psykoterapia on eräänlainen suhteessaolemisen instituutio. Psykoterapeuttina asetun myötäelävänä ja hyväksyvänä potilaan rinnalle kuuntelemaan, myönteisen uteliaana ja kiinnostuneena tutkimaan, sekä jäsentämään ja tulkitsemaan potilaan kertomaa ja ei-kielellistä vuorovaikutusta yhdessä hänen kanssaan – pelkäämättä sitä, mitä yhdessä löydämme.
Psykoterapia tarjoaa mahdollisuuden olla suhteessa hyväntahtoisen kohtelun kohteena – kenties toisenlailla kuin koskaan ennen. Tätä kutsutaan korjaavaksi kokemukseksi, joka jo itsessään on psykoterapeuttista muutosta laukaisevaa. Moni on jäänyt vaille oman haavoittuvuuden tunnistamista, sen kanssa olemista, sen ilmaisemista ja käsittelyä turvallisen toisen kanssa.
Potilaan puhuessa istunnolla ääneen omassa mielessään olevasta, rakentaa hän samalla havaintoja itsestään; siitä miten hän eri tilanteissa toimii, tuntee ja ajattelee. Tällä tavoin hän on aktiivisesti suhteessa itseensä ja lisää itsetuntemustaan ja toimijuuttaan. Sen avulla hän voi jatkossa tehdä ehkä aiempaa parempia päätöksiä ja valintoja.
Psyykkinen kärsimys ankkuroituu varsin usein puutteellisuuksiin varhaisissa kehitysvaiheissa. Psykoterapiassa keskustellaankin lähes aina omasta kasvuhistoriasta, sen vaikutuksista nykyhetkeen ja tästä kaikesta heräävistä tunteista. Kohtaamalla aidot tunteensa ihminen alkaa yleensä voimaan vähitellen paremmin. Vaikeinkin tunne muuttuu, kun se tulee jaetuksi ja kannatelluksi. Yhteyden kokeminen psykoterapiassa poistaa haitallisia suojamuureja. Ahdistus, masennus ja muu kärsimys syntyvät nimittäin tavattoman usein siitä, kun ihminen kuvittelee, ettei tarvitse toisia. Psyykkinen hyvinvointi puolestaan on mitä suurimmassa määrin joustavaa kykyä olla suhteessa, mutta samanaikaisesti oma erillinen itsensä.
Psyykkinen kasvu ja muutos tapahtuu siis aina suhteessa toiseen. Se on usein hidasta ja vaatii toistoja. Freud totesi aikoinaan, että kun ihminen voi intohimottomasti todeta: ”Sellaista se on ollut”, voidaan psykoterapiaa alkaa lopettelemaan. Hän tarkoitti, että tällöin kipeistä kokemuksista on todennäköisesti tullut osa omaa tarinaa, ja niitä voi siinä tapauksessa vapaasti ajatella tai olla ajattelematta.