Kun viimeisin postaukseni käsitteli edellisistä opinnoistani valmistumista, niin nyt voisinkin kertoa niistä vielä keskeneräisistä toisista opinnoistani 😉 Helsingin yliopiston psykoterapiakoulutusten haku on nimittäin parhaillaan käynnissä helmikuun loppuun saakka, ja ajattelin avata teille tässä kohtaa omaa koulutuskokemustani, jos vaikka lukijoissa sattuisi olemaan joku psykoterapiakoulutukseen hakeutumista harkitseva? 

Yliopisto itse asiassa haastattelikin minua TÄHÄN juttuunsa kokemuksistani jo viime vuoden puolella.

Tämän koulutusintohimon pyörteissä minulla on kulunut nyt 1,5 vuotta (aloitusvaiheen tunnelmiani kuvailin aiemmin TÄSSÄ postauksessa), ja edessä on vielä kaksi vuotta. Aika on mennyt kyllä nopean tuntuisesti, ja vaikka helposti ajaudunkin jossittelemaan ”olispa jo valmistunut”, niin parhaani kyllä teen keskittyäkseni tähän huikeaan matkaan, enkä vain sen määränpäähän.

Vaikkakin lastenpsykologi sydämeltäni, niin on tuntunut mielekkäältä alkaa laajentaa työkenttääni, joten hain opiskelemaan aikuisten ja nuorten integratiivista yksilöpsykoterapiaa. Olen äärettömän onnellinen juuri tämän viitekehyksen valinnasta, sillä se on osoittautunut istuvan omaan vuorovaikutteiseen, mentalisaatioteoreettiseen ajatteluuni hyvin saumattomasti. Integratiivinen siis pähkinänkuoressa tarkoittaa sitoutumattomuutta mihinkään tiettyyn teoriaan tai menetelmään – integratiivinen psykoterapia nimensä mukaisesti integroi eli yhdistää eri näkökulmia ja siinä työskennellään erityisen asiakaslähtöisesti, asiakkaan tarpeen ollessa se tärkein menetelmävalintaa puoltava seikka.

Vaikka koulutuksessamme käydään todella laaja-alaisesti eri teorioita läpi, niin eniten tuntuu painottuvan relationaalinen psykoanalyysi. Integratiivisessa psykoterapiakoulutuksessa olemme siis opiskelleet erityisen paljon terapiasuhdetta ja siinä tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Joka kerta Siltavuorenpengertä, Helsingin yliopiston lääkiksen kampusta kohti askeltaessani mielessäni läikähtelee ilo ja syvä motivaatio. Saada olla ei-tietävänä, kuunnella, sulatella, yrittää ymmärtää ja sisäistää – tärkeää sydämen ravintoa ja vastapainoa sille, että psykologina työssäni toimin monenlaisten vaikeiden tunteiden säiliönä ja paljolti myös koulutan muita asiantuntijan positiossa.

Mitä kaikkea nämä opinnot tarkemmin ottaen sitten pitävät sisällään?

Seminaarit. Kaksipäiväiset läsnäolopakolliset seminaarit pidetään viisi kertaa vuodessa, ja niihin kuuluu ennakkolukemisto ja ennakkotehtäviä, sekä seminaarin jälkeen Moodle-oppimisympäristöön laadittava oppimispäiväkirja. Odotan aina kovasti samanhenkisten kollegoideni tapaamista ja ajatusten jakamista, sekä yhteistä lounastamista huipussa Helsingin vanhimmassa thai-ravintolassa Ryan Thaissa!

Yleiset opinnot 5op ja HOPS-keskustelut x 2. Yhteisten opintojen sisältöinä ovat psykoterapiatutkimuksen menetelmät, mielenterveyden häiriöiden neurobiologinen tausta, diagnosointi, lääkehoito, muut hoitomuodot ja ennuste sekä yhteinen integroiva seminaari eri terapiasuuntausten koulutettaville. Hommaa kyllä riittää näidenkin suoritteiden keräämisessä. Itselläni on ensi kuussa edessä yleinen tutkimusseminaari ja kyllä hengittelen pikkuisen kiihtyneesti sen vaatimusten edessä… mutta palanen kerrallaan, siitä se kaikki lopulta rakentuu kokonaiseksi.

Kirjallisuus. Luettavaa kertyy vähintään 3000 sivua, pääosin englanniksi. Kouluttajat laativat kirjallisuudesta tehtäviä, jotka suoritetaan essee-muotoisina kirjallisuuspienryhmissä. Kysymykset ovat todella soveltavia, eikä niistä kyllä mitenkään selviä lukematta. Arjessa on jatkuvasti edistettävä meneillään olevan kirjan lukemista. Olen kuitenkin kokenut tämän opiskelumuodon todella antoisana ja ohjelmaan valitut kirjat ovat poikkeuksetta olleet huikean hyviä. Lukemastaan oppii oikeasti paljon enemmän, kun sen joutuu pureskelemaan ja kertaamaan niin perusteellisesti. Oma ryhmäni kokoontuu videopuhelun kautta kerran kuussa ja tehtävät kirjaamme yhteiseen Google docsiin. Toimivaa ja tehokasta! Super-kirjafriikkinä olen hankkinut kaikki luettavat kirjat omaksi, mutta tässä on toki yksi mahdollisuus säästää käyttämällä yliopistokirjastoa.

Oma psykoterapia. Koulutusvaatimuksissa on oma yksilöpsykoterapia vaativan erityistason (VET) psykoterapeutilla. Minä aloitin omassa terapiassa jo ennen koulutuksen alkamista, ja kävin kaksi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, reilusti yli 200 tuntia siis. Vaatii motivaatiota ja taloudenhallintaa, mutta on ollut henkisenä sijoituksena korvaamaton. Oman psykoterapeuttiuden kannalta on aivan välttämätöntä istua siinä potilaankin roolissa itse ja selvittää oman elämän kipukohtia (joilta mikään ammatti ei luonnollisesti suojaa), etteivät ne ala heijastua suhteessa omiin asiakkaisiin.

Vinkkaan teille kuunneltavaksi psykologi Nina Lyytisen tosi hyvän podcastin psykoterapiasta, vieraanaan Terveystalon johtava psykologi, psykoterapeutti, ihana esikuvani ja ystäväni Tuija Turunen! Kuuntele se TÄÄLLÄ.

Asiakastyö. Psykoterapeuttiopintoihini sisältyy opintojen aikana tehtävää psykoterapeuttista, työnohjattua potilastyötä vähintään 300 tuntia. Asiakaspaikkani ovat olleet täynnä heti alusta alkaen ja ne ovat olleet kaikki pitkiä terapioita, ainakin toistaiseksi. Halukkaita tulijoita on riittänyt enemmän kuin olen voinut ottaa, iso kiitos luottamuksesta! Keskiviikkoaamupäivät Järvenpäässä Mind Dynamics oy:n huonevuokralaisena ovat viikkojeni helmi, antoisaa ja opettavaista yhtä aikaa. Ajatukset pyörivät kyllä pikkuhiljaa jo siinä, minne voisin kenties perustaa ja sisustaa ihan ikioman psykoterapiavastaanoton tulevaisuudessa… haaveissani kajahtelee valoisa ja herkkätunnelmainen huoneisto kauniilla maisemalla varustettuna yksin tai yhdessä jonkun kollegan kanssa.

Työnohjausta on kerättävä yhteensä 140 tuntia. Kerran kuussa puolikas päivä hurahtaa siis ryhmätyönohjauksessa, jossa on neljä opiskelijaa ja työnohjaaja. Matkoineen Töölöön ja takaisin työnohjausprosessin tuntimäärä on kuitenkin lopulta tätä 140:a merkittävästi korkeampi. Työnohjauksen merkitys terapeutiksi kasvussa on ollut itselleni suuri. Vaikka ryhmässä joutuu kestämään omaa itsekriittisyyttään enemmän kuin yksilötyönohjauksessa, on toisten casejen ja työotteen seuraamisesta saanut paljon eväitä omaankin päähän.

Näyttösalkku ja osaamisen näyttökoe. Psykoterapeuttikoulutuksessa hankittu osaaminen osoitetaan näytöllä. Näyttö koostuu opiskelijan koulutuksen kuluessa kartuttamasta näyttösalkusta ja koulutuksen loppuvaiheessa suoritettavasta tapausjäsennykseen perustuvasta näyttökokeesta. Näytön tarkoituksena on varmistaa, että opiskelijalla on koulutuksen päättyessä ne taidolliset valmiudet, joita koulutusohjelmassa tavoitellaan.

Opinnäytetyö 10op. itsenäisesti toteutettu ja kirjallisesti raportoitu pienoistutkimus, jolla opiskelija osoittaa osaavansa tutkimuksellisesti lähestyä eri psykoterapian ilmiöitä ja havainnoida ja eritellä omaa työtapaansa ja osuuttaan hoitoprosessien kulussa. Opinnäytetyön laatimiseen käytetään noin 270 työtuntia. Tänä keväänä täytyisi alkaa jo pikkuhiljaa miettiä aihetta tähän…

Viikkotasolla psykoterapiaopintojeni aikavaade vaihtelee. Minimissään joka viikko tähän asti on kulunut ainakin viisi tuntia, enimmillään menee joskus 20, jopa 30 viikkotyötuntia näihin hommiin. Opinnäytetyöhön vuoden päästä täytyy varata varmasti vielä enemmän aikaa.

Sitten on iso Huoh, nimittäin rahoitus. Vailla työnantajaa maksan kaiken omasta pussistani ja investoin tähän vajaassa neljässä vuodessa yhteensä noin 20 000 euroa (tähän summaan ei ole kuitenkaan vielä laskettuna ansionmenetykset opiskelun viemän ajankäytön osalta). Työnohjauksen osuudesta saa yrittäjänä verovähennykset, mutta muista kustannuksista vastaankin sitten viimeistä senttiä myöten täysimääräisinä. Needless to say: teen todella paljon ja ahkerasti töitä tämän mahdollistaakseni.

Onko tässä kerrassaan mitään järkeä, siitä saa jokainen olla mitä mieltä haluaa. Itse ajattelen tätä elämäntapana, aivan älyttömän ihanana ja antoisana elämäntapana. Opiskelu on minulle harrastus ja pidän sitä myös vakuutuksena tulevaisuuden osalta – psykoterapeutti lienee ammatti, jossa ei tarvitse pelätä töiden loppumista. Kuka mihinkin asuntosijoituksiin rahansa laittaa, mutta minä sijoitan itseeni ja henkisen, aineettoman pääoman hankkimiseen. Ja sitten on vielä tämä: koska mä voin. Neljättä vuotta #strongindependentwoman kokopäiväisenä yrittäjänä, ja edelleen lapsellisen riemuissani saadessani päättää tekemisistäni ihan itte!

Pieni hauska anekdootti tähän loppuun. Eräässä seminaarissa viime vuonna kuuntelimme Pekka Saurin Yölinja-keskustelua ja analysoimme sitä. Astuttuani sen jälkeen tauolla ulos kevätaurinkoon, käveli tuo ihanan sympaattinen Pekka Sauri minua juuri silloin kampuksella vastaan ja katsoi tiiviisti silmiin. Minua hymyilytti, ja hän hymyili takaisin. Hyvän mielen kohtaaminen. Terveiset sinne! Maailman pienuus 🙂

Opiskeluintoa kaikille psykoterapiaa opiskeleville kollegoille ja tuleville sellaisille, tämä on ihan mahtavan mielenkiintoinen ja merkityksellinen ala!