Diakonissalaitos julkaisi allaolevan haastatteluni koskien toimeentulo-ongelmien ja lapsi-vanhempi-vuorovaikutusongelmien välistä suhdetta. Aihe on raskas, mutta tulokulma positiivinen, eikö vain? Ja painotettava vielä on, että tokikaan taloudellinen ahdinko ei ole mikään suora ennuste vuorovaikutusongelmille, vaan nimenomaan yhdenlainen riski. Tunnen monia perheitä, joissa ollaan taloudellisesti tiukilla, mutta lasten ja vanhempien väliset suhteet ovat mitä turvallisimmat ja läheisimmät!
Huono-osaisuus voi periytyä – mutta sen ei tarvitse
Perheen sosioekonominen asema on riskitekijä vanhemman ja lapsen välisille vuorovaikutusongelmille. Ongelmien kumuloituminen on vaarana etenkin perheissä, joissa on toimeentulon haasteita tai vanhempi sairastaa esimerkiksi masennusta. Oikeanlainen tuki on satsaus tulevaisuuteen.
Vuorovaikutuksen ongelmat näkyvät erilaisina oireina usein ennen alakouluikää tai jopa jo vauvaiässä.
”Lapset oireilevat eri tavoin, joku masentuu, toinen on aggressiivinen ja levoton, kolmas vetäytyvä. Usein lapsella on ongelmia laajemminkin sosiaalisissa suhteissa. Oireilu voi näkyä myös esimerkiksi syömisongelmina tai oppimisen vaikeuksina”, kertoo psykologi Leea Mattila.
Mattila kohtaa työssään Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluissa perheitä, joista monilla on vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Hän on koulutukseltaan myös Theraplay-vuorovaikutusterapeutti ja työnohjaaja. Theraplay on lyhytterapiaa, jonka avulla vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen ongelmia pyritään hoitamaan.
Huono-osaisuuden kierre voidaan katkaista
Vuorovaikutuksen ongelmien synty ei ole yksiselitteistä. Toisinaan ne saattavat juontua lapseen liittyvistä tekijöistä kuten sairaudesta tai keskosuudesta. Myös vanhempien oma historia ja kiintymyssuhde, mielenterveysongelmat tai kuormittava elämäntilanne voivat olla vuorovaikutusongelmien taustalla.
Tutkitusti ongelmat myös kumuloituvat perheissä, joissa on muutenkin vaikeaa. Huono-osaisuuden kierre alkaa usein jo lapsuudessa.
”Sosioekonominen tausta on riskitekijä ongelmien kumuloitumiselle. Esimerkiksi lapsiperheen toimeentulo-ongelmien ja vuorovaikutusongelmien välillä on epäsuora suhde. Köyhyys voi aiheuttaa vanhemmille emotionaalista ahdinkoa ja vanhempi on haavoittuvaisempi ja esimerkiksi alttiimpi sairastumaan masennukseen. Masennuksella puolestaan on tutkitusti selvä negatiivinen vaikutus vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen”, Mattila toteaa.
Mattila kertoo lapsesta, jonka oppimishäiriön takaa paljastui vakava vuorovaikutushäiriö. Näitä ei kuitenkaan aina osata hoitaa.
Hoitamatta jääneet vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen ongelmat voivat pahimmillaan vaikuttaa syrjäytymiseen ja juuri siihen, mitä kutsutaan ylisukupolviseksi huono-osaisuudeksi.
”Positiivista kuitenkin on, että huono-osaisuuden kierre voidaan pyrkiä katkaisemaan ja vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen ongelmia voidaan hoitaa. Keveimmillään perhetyö voi auttaa, ja psykoterapiassa voidaan hoitaa lasta tai vanhempaa mutta yleensä erillään, yksilöinä”, Mattila kertoo.
