Eikös ollutkin vauhdikas Susannan ja Juhan Toisenlaiset äidit-jakso tällä viikolla! Ai että, kaikenlaisia hauskoja muistoja tulikin mieleen tuon jakson teosta.

Ensimmäiselle käynnille mennessäni suoristin hiukset h u o l e l l i s e s t i raudalla. Mutta kun pääsin perille, satoi vettä. Se teki hiuksista ihan pörröiset heti kun päätään autonovesta ulos työnsi. Joten melkein sama, vaikka en olisi edes harjannut niitä aamulla herättyäni.

Minulla oli autossani mukana sateenvarjo, sellainen tyypillisen kärsinyt, muutamasta kohtaa tukikepit poikki oleva tapaus. Vannoin itselleni, että loppukuvauksia varten hankin jonkun tyylikkäämmän sontsan. Ostinkin hienon, oikein Stockan alesta. Mutta sitten ei enää kertaakaan kuvausteni aikaan satanut niin, että sitä olisi tullut käytettyä. Raahasin sen kyllä mukaani Susannan luo toiselle käynnille, varmuuden vuoksi. Ja kuinkas ollakaan, unohdin sen tietysti heidän eteiseensä lähtiessäni. Oh dear!

Ja sitten todellinen punchline. Mikronini muuntaja oli kiinni farkkucaprieni takataskussa. Kuvaustauolla menin vessaan ja noustuani pytyltä huomasin, että mikrofonin johto kiristää kummallisesti… mitä… apua…? Muuntajamötikkä oli sitten tippunut siitä suoraan pönttöön. Noukin sen sieltä, kröhöm, papereiden alta ja huuhtelin, epäillen samalla hieman sen vedenkestävyyttä.  Ja sitten toooodella nolona viemään se kameramiehille: ”Tuota, tämä meni EHKÄ rikki”.

Mykäksihän se meni. Postia vakuutusyhtiölle. 😉 Opinpahan, että mikrofonin muuntaja ei kestä hienoista kosteutta.

Voitte kenties kuvitella, minkä määrän kuittailuja sain! Toiselle käynnille tullessani Juha taisi ensisanoikseen tokaista naama virneessä: ”Muista sitten irrottaa mikki kun menet vessaan…” (Oivalsin muuten ehkä vasta kuvausten puolivälissä, että siinä on sellainen mute-nappi, jota voi käyttää vessassa. Siis JOS ei halua, että kaikki äänet kuuluvat.)

Susannan ja Juhan kanssa juttua riitti, ja käymämme keskustelu oli pisin, mitä perheiden kesken kuvauksissa tapahtui. Tietysti siitäkään ei mahtunut ohjelmaan näytettäväksi kuin vain muutama minuutti. Keskustelumme aikana Daniel ulkoili kuvausassistentin kanssa ja ehti jo palata kotiinkin, ruveten olemaan väsynyt, nälkäinen ja sylinkaipuinen. Loppukeskustelua nauhoitettiin siten, että Daniel istui syöttötuolissa edessämme ja osallistui – ajoittain äänekkäästi.

Toiselle käynnillä ystäväni Pauliina Hiushuone Lennokkaasta teki minulle ihanan nutturan, joka ei vain ohjelmassa näy kovin hyvin. Tässä vähän parempaa kuvaa siitä:

Susanna lähetteli viime viikolla minulle muutaman viimeaikaisen kuvan heistä:

Perheen määritelmät vaihtelevat maailmalla. Suomessa eräs sosiologian määritelmä perheestä on: ”Joukko ihmisiä, jotka syövät samasta jääkaapista”. Melko väljä kuvaus! Tuo ei mitenkään vihjaa tunneyhteyden olennaisuuteen.  Jaksoon oli valikoitunut kohta, jossa sanonkin, että:  ”Mikään kiintymys ei synny vain sillä, että asutaan samojen seinien sisällä”. Viittasin sillä nimenomaan tähän ajatukseen. Kiintymys herää vuorovaikutuksessa!

Kolumnissani halusin siten alleviivata perheessä tarvittavaa tunneyhteyttä. Käy lukemassa se täällä!