Oi kuulkaa! Toikkarit saa jälleen jatkoa! Haku ohjeineen on nyt auki täällä: www.nelonen.fi/rekry.
Mukaan haetaan nuoria äitejä, joiden laskettu aika on huhti–elokuussa 2019. Voit hakea mukaan myös, mikäli olet saanut esikoisesi teini-ikäisenä (alle 19-vuotiaana) ja odotat nyt uutta jäsentä perheeseenne. Minä ja Sami emme ole tekemässä castingia – kuten emme edelliskaudellakaan olleet – vaan se on kokonaan tuotantoyhtiön heiniä.
Ohjelmassa seurataan odottavia äitejä sekä heidän ensimmäisiä viikkojaan vauvan kanssa. Voit tutustua viime kauden jaksoihin ja äiteihin Ruudussa: Toisenlaiset teiniäidit kausi 1.
NÄIN HAET MUKAAN OHJELMAAN:
Lähetä hakemuksesi WhatsApp-videona numeroon 050 574 4496 (maksimipituus 2 minuuttia). Kerro videolla itsestäsi, perheestäsi, elämäntilanteestasi ja odotusajastasi. Liitä mukaan erillisenä viestinä samaan numeroon yhteystietosi (nimi, ikä, puhelinnumero, sähköposti, kotipaikkakunta) sekä tieto lasketusta ajastasi.
Ohjelma esitetään Livillä syksyllä 2019. Toisenlaisia teiniäitejä voit seurata Facebookissa @toisenlaisetaidit ja Instagramissa @vauvagram !
Syksyllä 2018 nähty ensimmäinen Teiniäitien kausi oli niinkin katsottu, että kanavalta tilattiin keväälle viiden äidin osalta seurantaa. Tällaista ”mitä heille kuuluu nyt”- lähetystä olikin kovasti toivottu katsojilta ja itsekin vastaanotin näitä pyyntöjä taannoisissa jaksojen ensiesitysten jälkeisissä Facebook-päivystyksissäni.
Toisenlaiset teiniäidit Special-sarja on siis jo pyörähtänyt käyntiin tammikuun alusta alkaen. Siinä päästään tutustumaan viiden, jo aikaisemmin sarjasta tutun teiniäidin Kiran, Hennan, Cristan, Lauran ja Petran arkeen yhdessä uuden perheenjäsenen kanssa. Special-jaksojen materiaali on äitien itsensä tai heidän läheistensä kuvaamaa. Ruudussa to-ma ja koostejaksot Livillä tiistaisin ja lauantaisin!
Omaan silmääni vaikutti siltä, että Teiniäidit 2018 herätti enemmän yleistä keskustelua kuin aiemmat Toisenlaiset äidit-kaudet. Ymmärrettävää toki, että mielipiteitä ja tunteita herää monella alaikäisen tullessa raskaaksi. Ehkä myötätuntoa, uteliaisuutta ja ihmetystä, toisilla ehkä sääliä, myötähäpeää, ärsytystä, kiukkuakin? Jotkut epäilivät, että ohjelma olisi haitallinen houkutellen nuoria hankkiutumaan raskaaksi. Jopa sosiaalipornoksi sitä väitettiin.
Tähän ohjelmaan on kuitenkin valittu ihan tavallisia nuoria äitejä, jotka elävät tavallista nuoren äidin elämäänsä. Keskustelupalstoilla haukkuminen on todella satuttavaa, jopa ihmisarvoon asti menevää henkistä väkivaltaa. On niin helppoa nostaa itsensä yläpuolelle, paremmaksi, paremmin tietäväksi, ja tuomita toisten valinnat suorilta vääriksi.
Toisenlaiset teiniäidit tarjosi siihen osallistuneille äideille ihan huiman vertaistuen verkoston. Ja kyllä tässä sarjassa rikottiin myös monta tabua ja ennakkoluuloa. Teemoina käsiteltiin mm. synnytyksen jälkeistä masennusta, parisuhdevaikeuksia, uusperheitä, suorituspaineita, itsetunnon pulmia ja omaan historiaan liittyviä kasvukipuja. Nämä kaikki ovat paljon yleisempiä ihan tavallisten ihmisten ongelmia kuin usein tiedetäänkään. Ja siksi on upeaa ja arvostettavaa, että jotkut uskaltavat puhua niistä julkisesti! Olen ihan valtavan ylpeä näistä äideistä!
Muutaman viestin, kommentin ja tylynpuoleisen ihmettelyn sain syksyllä mm. siitä, miksi en puutu tiukemmin esimerkiksi äitien raskausajan tupakointiin tai arjen hallintaan.
No. Vastaan kritiikkiin. Uskon psykologina ja psykoterapeuttikoulutettavana ennenkaikkea siihen, että yhteistyötä rakentava, asiakasta arvostava asenne on ensisijaisin lähestymistapa. Pohtiva ja ehdottava työote kutsuu tekemään itse havaintoja ja rakentamaan merkityksiä juuri oman elämän kannalta. Venäläinen sananlaskukin sanoo: ”Hevosen voi taluttaa veden äärelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan.”
Hyväntahtoisen kohtelun perusteella voi kokea luottamusta ja jakaa kipeitäkin asioita. Silloin ne voivat työstyä. Vastaavasti: tuomitseva, neuvova, asiakkaan yläpuolelle asettuva, oikeassaoleva terapeutti toistaisi todennäköisesti samaa vuorovaikutuskaavaa, mitä henkilö on kohdannut, mistä hänen siihenastiset ihmissuhdehaavansa ovat kummunneet.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä miten tupakoinnin saa loppumaan, jos siihen on koukuttunut. Enkä osaa neuvoa, miten pyykkikaaos selätetään. Sen sijaan luulen tietäväni, millainen vuorovaikutus vie eteenpäin ja voimistaa ihmisen toimijuutta. Joskus muutoksen voi mennä pitkä aika. Tv-psykologina yksi kotikäynti tässä sarjassa saattaa parhaimmillaan auttaa askeleen sitä vettä kohti. <3
Yksi äideistä viestittikin minulle käyntini jälkeen (sain luvan kommentin julkaisuun): ”Pakko sanoa, et sun kanssa juttelemisesta oli yllättävän paljon apua. Se että joku noin ihana ihminen kuuntelee ja ohjaa tuomitsematta, se on aivan korvaamatonta. Keskustellessa tajusinkin muutamia asioita itsestäni. Nyt uskalsin myös varata ajan psykologille ja lähden juttelemaan kaikki painavat asiat vielä auki. Voin vaan toivoa että siellä on joku sinunlaisesi ihminen vastassa. Kiitos siis hirmuisesti!”
Psykologin työtä ohjaavat ammattieettiset säännöt. Jokaisen perusoikeuksia, arvokkuutta, arvoa ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan. Olen sitoutunut tähän vastuuseen ja työskentelen ilman muuta näiden kehittymisen edistämiseksi.
Suhtaudun ohjelman äiteihin erityisen suojelevasti. Normaalissa tilanteessa psykologin työ jää niiden seinien sisälle, missä se on tapahtunut. Koska ohjelmassa tämä tietosuojan perusperiaate on purettu, on se tarkoittanut monenlaista pohdintaa omalta osaltani hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Kerronnan rajaamistakin on tarvittaessa tuettu ja johdateltu sen pohtimiseen, minkä kaiken on tarpeen olla yksityistä ja mikä tulee julkiseksi.
42 minuutin jakson sisältö ei siis ole poikkileikkaus kaikesta päähenkilöiden elämässä. Medialukutaidon perusteet on hyvä pitää mielessä. 😉
