Kodin Kuvalehti kysyi minulta sellaisista lastenkasvatukseen liittyvistä yleisistä toimintatavoista tai keinoista, jotka eivät ole niin suositeltavia. Syntyi juttu, jossa nämä asiat on tuotu tyypillisesti kasvatustilanteissa käytettyjen lauseiden muodossa esiin. Moni tunnistaa varmasti itsensä näiden lauseiden käyttäjänä vanhempana. Moni tunnistaa myös ehkä itse lapsena kuulleensa näitä omien vanhempiensa suusta.
Otsikosta tuli näköjään aika raflaava. En minä nyt kyllä haluaisi ketään varoittaa, pelotella enkä syyllistää! En todellakaan katso ketään ylemmästä positiosta tuomiten. Hihojen palamiselle on aina syynsä, ja jokaisella menee pieleen ajoittain. On mahdotonta selvitä vanhemmuudesta ilman epäonnistumisia. Kunhan turvallista yhdessäoloa on riittävästi, ja yhteys palautetaan suhteeseen harmien jälkeen, ei kannata liikaa huolestua omasta vanhemmuudestaan.
”Moka on lahja” -ajatus on loistava! Kun oikein töppää ja tuntee siitä tervettä syyllisyyttä, on asian ja omien tunteiden käsittelyn myötä mahdollisuus kasvaa ihmisenä viisaammaksi, vahvemmaksi ja kypsemmäksi. Pus teille kaikille vanhemmille, jotka olette sitoutuneita ja kyllin hyviä. Se riittää!
Toivottavasti saat jutusta ajateltavaa myönteisellä tavalla. Lue se TÄÄLLÄ!
