Lapsemme.fi-sivusto järjesti Lapsen hyvinvointi-kampanjan, johon he haastattelivat minua. Kampanja ulottui myös printtimediaan Media Planetin tuottamana erikoisjulkaisuna sunnuntai-Hesarissa 2.12.2018.

Oikoluin haastattelun, mutta en esittelyäni, minkä tiimoilta koin lehden avattuani aikamoista noloutta.

Hesarin versioon oli päässyt esittelyssäni virhe, sillä enhän toki olen vielä valmistunut psykoterapeutti, vaan astelen vasta nöyrästi psykoterapeuttikoulutukseni alkumetreillä. Psykoterapeutti on suojattu nimeke, jonka tahallisesta väärinkäytöstä terveydenhuollon oikeuksia valvova Valvira saattaa huomauttaa. Olen ihan tavattoman pahoillani tuosta tahattomasta painettuun sanaan päätyneestä kömmähdyksestä – jatkossa tarkistan hyvin huolellisesti myös nuo esittelyfraasit!

Haastattelun sisältö oli mielestäni onneksi ihan onnistunut! 😉

Lue artikkeli alkuperäisenä TÄÄLLÄ, kopio siitä on tässä alla:

Tunne-elämän perusta rakentuu varhain

Varhainen vuorovaikutussuhde luo käyttäytymisen mallit tuleviin ihmissuhteisiin. Aikuisen turvallisuus ja tunneperäinen läsnäolo edistävät lapsen tunne-elämän tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja.

Vuorovaikutussuhde lapseen muodostuu jo ennen syntymää.

– Lapsi-vanhempi-suhde alkaa jo raskausaikana, kun vanhemmat alkavat pohtia, millainen lapsesta tulee. Nämä mielikuvat vaikuttavat tunteisiin ja ovat pohja varhaiselle kiintymyssuhteelle, psykologi Leea Mattila kertoo.

Synnytyksen jälkeen vanhempien tehtävänä on lukea lapsen viestejä ja vastata niihin mahdollisimman oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti.

– Useimmiten vanhemmat tulkitsevat lapsen viestejä intuitiivisesti ja asiat sujuvat hyvin kuin itsestään. Täydellisyyttä ei kuitenkaan kannata tavoitella. Arjessa tulee väkisinkin tulkinnallisia virheitä, vauvan itkulle ei keksitä syytä tai isompien lasten kanssa tulee kinaa, Mattila antaa esimerkkejä.

– Vuorovaikutuksen virheet ovat inhimillisiä eivätkä lainkaan katastrofaalisia, kunhan ne korjataan oikein. Aikuisen vastuulla on luoda lapselle turvallinen olo kommunikaatiokatkoksen jälkeen eläytymällä lapsen kokemukseen ja olemalla tunneperäisesti läsnä. On tärkeää hakea lasta uudelleen yhteyteen ja osoittaa, että lapsen ja vanhemman välinen suhde on kinaa tärkeämpi, Mattila jatkaa.

Vuorovaikutus kantaa kauas

Varhainen vuorovaikutussuhde luo perustan lapsen maailmankuvalle ja vaikuttaa pitkälle elämään. Ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä opitut mallit toistuvat lapsen tulevissa ihmissuhteissa ja ovat pysyväisluontoisia.

– Ensimmäisen vuoden vuorovaikutussuhde vaikuttaa lapsen kognitiivisten taitojen, sosiaalisen kyvykkyyden ja tunne-elämän kehitykseen. Lapsen ja vanhempien välinen varhainen vuorovaikutus on lapsen persoonallisuuden rakennusaines ja mielenterveyden perusta, Mattila sanoo.

Säröt vanhemman omassa elämässä ja ihmissuhteissa vaikeuttavat usein kommunikaatiota myös lapsen kanssa.

– Vuorovaikutuksen virheitä voi ennaltaehkäistä pohtimalla elettyä elämää ja sen vaikutuksia omaan tapaan olla yhteydessä kanssaihmisiin. Jos omassa historiassa on selvittämättömiä asioita, lapsen hätä saattaa herättää oman kohtaamatta jääneen hädän, eikä vanhempi tällöin pysty vastaamaan lapsen tunteeseen oikealla tavalla, Mattila kuvailee.

Kannattelematta jääminen varhaisessa vuorovaikutuksessa aiheuttaa muun muassa häpeän tunteita.

– Ihmiset reagoivat yksilöllisesti, mutta häpeää ja siihen liittyvää riittämättömyyden tunnetta saatetaan kompensoida esimerkiksi voimakkaalla suorittamisella, ettei oma haavoittuvuus paljastuisi. Ihminen on hyvä luomaan mielelle suojautumiskeinoja, psykologi sanoo.

Toisinaan lapsuuden kriisit nousevat pintaan vasta aikuisiässä.

– Voi kestää kauan, ennen kuin mieli on avoin asioiden työstämiselle. Erilaiset elämänvaiheet voivat nostaa pintaan hyvinkin vanhoja asioita, Mattila tietää.

Epäonnistunutkin vuorovaikutussuhde on kuitenkin paikattavissa.

– Jokainen pitkä ihmissuhde muokkaa käsitystämme itsestämme ja maailmasta. Kannattaa hakeutua ihmissuhteisiin, jotka ovat luontaisesti terapeuttisia, Mattila vinkkaa.

kuvat: Niki Strbian