Olen hiljalleen leijaillut takaisin maankamaralle taivaalliselta konferenssimatkaltani ihanasta Chicagosta, tiedekuplasta arkirealiteetteihin. Lupasin kirjoittaa yhteenvedon maailmankuulun Dr Porgesin luennon herättämistä ajatuksista. Olen tavattoman inspiroitunut ja haltioitunut! Minussahan on myös tällainen vähän friikki piirre, että ihailen näitä oman alani guruja, enkä niinkään esimerkiksi esiintyviä taiteilijoita, kuten monet. Tällaisen luennon kuuleminen livenä (puhumattakaan siitä, että pääsin juttelemaan Porgesin kanssa kahvitauolla) merkitsee minulle siis samanlaista elämystä kuin jollekin muulle vaikkapa Tom Cruisen tai muun kaukaisen superidolin henkilökohtainen tapaaminen. Melkein uskomatonta! Iik!
Vaikka yhäkään ihmisen käyttäytymistä ei kyetä täysin aukottomasti selittämään, on sen tutkiminen kiehtonut minua aina. Uuden integroivan lisän tämän ymmärtämiseen tuo upeasti Dr Porgesin Polyvagaaliteoria. Se selittää, kuinka keho ja mieli ja kokonaisterveys ovat yhteydessä autonomisen hermoston välityksellä. Polyvagaaliteorian ydinviesti on, että turvallisuuden tunne on aina ja kaikessa toiminnassa elintärkeää. Ihminen tekee koko ajan tiedostamatonta analyysia siitä, onko hetkessä turvallista olla vai ei. Tästä riippuen kytkeytyvät päälle neuroanatomisesti erilaiset hermoston tilat, jotka taas määrittävät psykologista tilaa ja käyttäytymisen mahdollisuuksia. Turvallisuudelle “altistuminen” saa ihmisten kaiken kehityspotentiaalin esiin.
Kun vuorovaikutuksessa kasvonilmeet, kehonkieli ja äänen soinnikkuus viestivät turvaa, aktivoituu aivorungosta sydämeen kulkeva Vagus-hermo ja ihminen alkaa spontaanisti sosiaalisemmaksi. Jos ihmisellä ei ole riittävän turvallinen olo, ei hän silloin pysty istumaan paikoillaan esimerkiksi luokkahuoneessa, koska hermostossa on päällä taistele tai pakene-moodi.
Etenkin silmien alue ja sen pienet lihakset liittyvät tähän turvallisuuden skannaukseen. Ihan hirveää, että jotkut laittavat Botoxia tai muita hermomyrkkyjä kasvoihinsa pistoksina saadakseen ihorypyt oikenemaan! Tämä vaikuttaa hyvin kyseenalaisella tavalla siihen, miten heidän eleviestejään kyetään lukemaan vuorovaikutuksessa.
Vagus-hermoa aktivoimalla voidaan siis teoriassa kuntouttaa ihmisiä sosiaalisuuteen, kykyyn sietää läheisyyttä ja ymmärtää toisia. Miten käytännössä? Leikki ja leikkisyys – koska nämä ovat viestejä turvallisuudesta ja vahvistavat yhteistä tunnesäätelyä. Ruokkiminen ja yhdessä ruokailu – koska oraalinen aktivaatio on osa sosiaalisen yhteyden systeemiä. Turvallinen koskettaminen – koska fyysinen läheisyys lisää terveyttä ja stressistä palautumista. Tätä tekevät kaikki nisäkkäät. Ylipäänsä vastavuoroisuus ihmissuhteissa ja kontakti eri aistien kautta lisäävät ennakointia ja luotettavuutta ja sitä kautta turvallisuudentunnetta. Kaikki nämä elementit ovatkin olemassa Theraplay-terapiassa, joka ohjaa paljon omaa ajatteluani työssäni lasten ja perheiden kanssa.
Jos kiinnostuit enemmän, kannattaa YouTubeen kirjoittaa Stephen Porges, ja löytyy aika monta linkkiä, joista häntä voi kuunnella. Suosittelen!
Theraplay-konferenssista löytyi söpönen Self-Esteem Shop, josta tarttui mukaan uutta lukemista kirjafanille. Voisi sanoa, että keräilen ammattikirjallisuutta, joskaan en päämäärätietoisesti, vaan spontaanisti. Claudia Goldia en ole aiemmin lukenut. Vaikuttaa helppolukuiselta ja innostavalta.
Ihanaista elokuun alkua! Vielä on kesää jäljellä!
