Viime viikolla pidimme lastenpsykiatri Janna Rantalan kanssa internetissä webinaarin, jonne oli ilmoittautunut ennätykselliset 1000 osallistujaa, ja Facebookin tapahtumasivulla kiinnostuneita, mutta mukaan mahtumattomia, moninkertainen määrä. KIITOS jokaiselle!
Mikäli missasit webinaarimme, on tallenne siitä onneksi katsottavissa YouTubessa ainakin 9.11.2020 saakka.
Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä -kirja on nyt Tunnetaitoja lapselle-sivustolla TARJOUKSESSA 15.10.2020 saakka postikuluitta, hintaan 20eur (norm. 27eur) TÄÄLLÄ! Hanki omasi pian- kirjasta on toinen painos jo lopuillaan, emmekä tiedä tuleeko siitä kolmatta painosta. Eli kannattaa toimia, ennenkuin painos loppuu!
Mentalisaatioteorian ollessa aivan valtava runsaudensarvi sovellusmahdollisuuksineen, rakensimme kirjalle ”verkkosisaruksen”, ja keskityimme tällä kertaa erityisesti uhmakkaan lapsen vanhemmuuteen.
Uhmasta yhteyteen eli näin opit rauhoittamaan lapsesi uhman -verkkokurssin löydät TÄÄLTÄ.
Kurssi on saatavilla heti, ympäri vuoden ja se tehdään omaan tahtiin. Saat sähköpostiisi kuitin, jossa on linkki kurssin aktivoimiseen. Kurssi sisältää viisi viikon välein aukeavaa askelta, joiden avulla opit rauhoittamaan lapsen uhman. Kussakin askeleessa saat 10-15 minuutin videon, jossa kerromme käytännön läheisesti kuinka toimia lapsen kehitystä edistävällä tavalla hankalissa tilanteissa. Annamme jokaisessa askeleessa tutkitusti tehokkaita vinkkejä ja keinoja, joita on helppo soveltaa arkeen.
Hashtaginamme on #uhmastayhteyteen, jolla jaamme kurssijuttuja ja uhmaan liittyviä arkisia havaintoja somessa. Liittykää ihmeessä mukaan! Olisi ihanaa nähdä ja kuulla teistä!
Kerrottakoon vielä aivan huikea ja syvästi koskettava kokemus, joka tämän webinaarin yhteydessä minulle sattui. Eräs yleisössä ollut nainen tuumasi itsekseen, että minussa on jotain tuttua. Hän alkoi epäillä, että olisimme leikkineet lapsena yhdessä, ja lähetti minulle viestitse kuvan, jossa tosiaankin minä poseeraan kolmevuotiaana tämän ystäväni vieressä. Samantien muistin itsekin hänet – olleet olimme ystäviä ja leikkineet parivuotiaasta kouluikään saakka, kunnes perheeni muutti toisaalle. Sen koommin toisiamme tapaamatta – kunnes nyt, täysin sattumalta. Niin liikuttavaa!
Sovimme videopuhelun ja juttelimme melkein parituntisen, jossa kertasimme yhteisiä muistojamme ja myöhempiä elämänvaiheitamme. Tuntuu todella arvokkaalta voida keskustella näistä ja kuulla, millaisena on itse ollut toisen mielessä aikoinaan. Hän kuvaili minun olleen pikkulapsena ”kuplivan iloinen tyyppi”, josta tulin hirveän onnelliseksi – miten kauniisti minut on nähtykään. Hänen äitinsäkin muisti minut ja lähetteli terveisiä. Olen otettu.
Tälläkin tavoin uhmasta voi siis päätyä yhteyteen, näköjään.
Elämä on ihmeellistä! <3
