Lastenpsykologin vastaanotollani Pikkujätissä kysytään varsin usein eroahdistuksesta. Toisinaan pienemmän 2-4-vuotiaan kohdalla, toisinaan taas vähän isomman lapsen, kuten 8-12-vuotiaan oireillessa. Kun lapsesta tuntuu ahdistavalta olla erossa vanhemmasta, voi vaikkapa kaverisynttäreille tai leirikouluun meno olla äärimmäisen vaikeaa.
Nämä eroahdistuspulmat ovat yleisiä ja kuuluvat elämään. Ihmisten ahdistusherkkyys vaihtelee kovin, ja usein taustalla onkin esim. vanhempien tai toisen vanhemman ujoutta ja arkuutta, jota lapsi on perinyt. Nämä piirteet saattavat altistaa ahdistuneisuudelle.
Vau.fi tarttui aiheeseen ja kirjoitti eroahdistusaiheesta haastatteluni perusteella oikein monipuolisen jutun vinkkeineen. Löydät sen TÄÄLLÄ.
Lapsen eroahdistuneisuuden hoidossa on tärkeää, että vanhemmat saavat riittävästi tietoa ilmiöstä. Vanhemman kanssa mietitään myös ikätasoisia keinoja kotioloihin asian kanssa pärjäämiseen ja lapsen tueksi.
Lapsen kanssa työskennellään usein kehon tuntemusten parissa. Lapsi on usein kehittänyt jonkinlaisen välttämis- tai ”turvakäyttäytymisen” ahdistuksesta selvitäkseen ja tämän purkaminen tapahtuu pienillä altistuksilla sekä leikkisällä ajatusten ja tunteiden tutkimisella.
