Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Parisuhde ja lapsi-vanhempisuhde ovat intiimejä ja usein niitä läheisimpiä, mutta myös ystävyyssuhde merkitsee luonnollisesti tunteita ja välittämistä. Ystävät tuovat suurimmalle osalle elämään syvää merkityksellisyyttä.
Sosiaalinen tuki on elämän tärkeimpiä asioita ja tutkimustenkin mukaan se, mikä lisää hyvinvointiamme ja ehkäisee syrjäytymistä.
Ihmissuhteista saatu mielihyvä saa aivoissa aikaan hyviä asioita. Läheisyyden ja ilon kokeminen saa dopamiinin ja oksitosiinin virtaamaan vauhdilla. Näiden puute saa ihmisen masentumaan ja kokemaan yksinäisyyttä. Tiesittekö, että dopamiinivaje on yhdistetty jopa riippuvuussairauksien puhkeamiseen? Päihteistä, internetistä tai peleistä koukuttuu ilmeisesti osittain siksi, että niillä saa alussa dopamiinituotannon kunnolla vauhtiin. Fyysisesti ja psyykkisesti terveellisempää on kuitenkin hankkia olennaiset neurokemikaalit hyvästä vuorovaikutuksesta ja turvallisista ihmissuhteista. Soita kuulumispuhelu kaverille, juttele futiskentän laidalla toisten vanhempien kanssa, katso työkaveria silmiin, ja hassuttele ystävän kanssa!
Viikonloppuna lensin Kööpenhaminaan ystävyyssuhteen merkeissä; mielenterveys edellä siis 😉
Tutustuin hollantilaiseen Hildaan Yhdysvalloissa ollessamme siellä vaihto-oppilaina vuonna 1993. Olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä ja tavanneet säännöllisesti – jo 24 vuoden ajan siis! Hän yllättää minut joka kerta sydämellisyydellään ja huumorintajullaan. Välimatka sulaa heti pois väliltämme. Syvän yhteyden rakentuminen aina uudelleen on joka kerta yhtä palkitsevaa.
Pyöräilimme Hildan kanssa ympäri Köpistä, shoppailimme, tsekkailimme nähtävyyksiä, laitoimme yhdessä ruokaa Airbnb-huoneistossamme ja juttelimme. Nauroin poskilihakseni kipeiksi – kahden suunnistustaidottoman harhailu oli ajoittain todella koomista! Keskusteluissamme uimme välillä varsin syvissä vesissä ja jaoimme myös niitä elämän nurjia puolia.
Tässä vähän kuvasatoa:
